Lämmikettä lapsille sinne ja tänne

Jotain pientä ehdin käsityörintamallakin puuhailla syksyn mittaan jossain välissä. Lapsenlikkailuperheeseeni oli saapumassa lisäystä, joten jo hyvissä ajoin aloin valmistelemaan kaikille kolmelle tenavalle villasukkia. Ensimmäisenä syntyi minisukat tulokkaalle, mutta ne sittenkin vaihtoivat suuntaa ja päätyivät Afrikkaan. Luokkakaverini oli lähdössä sinne lastenkotiin työharjoitteluun ja kutoi ja keräsi lapsille villasukkia vietäväksi. Lahjoitin vauvasukat mukaan ja keräsin vielä kolmet lisää äitiltä ja mummultani. Tässä ilmeisesti vain kymmenesosa siitä määrästä, mikä Afrikkaan lopulta päätyi! 

 Oulu-kortti: Oulun Paitapaino

Tämän läheisemmän lapsikatraan (0v, 3v ja 7v) sukat eivät valmistuneetkaan syntymäpäivälahjaksi, vaan venyi joululahjaksi, joka sekin pääsi perille vasta joulupäivänä aaton sijaan. Viime metreillä, tietenkin niiden isoimpien sukkien kohdalla, lanka (Nalle Taika) loppui auttamattomasti kesken, eikä kausiväriä tietenkään enää mistään löytynyt. Jouluaattona huomasin äitin ja mummun istuvan toimettomina kinkkuja sulatellen, joten iskin heille kaksi keskeneräistä sukkaa käsiinsä ja annoin vapaat kädet luoda niihin sopivat päät. Eihän siinä sukkatehtaassa sitten kauaa nokat tuhisseet. 

Aistit avoinna

Vuoden loppu hurahti sosionomikoulutuksen ensimmäisessä työharjottelussa, vanhusten kanssa puuhaillessa päivätoimintakeskuksessa. Aika siellä kirjaimellisesti hurahti, päivät ja viikot kuluivat sukkelaan kun oli niin mukavata. Ajattelin tässä kertoa eräästä aivojumpasta jonka suunnittelin ja toteutin kolmelle ryhmälle. Ihan hyvin toimii muistisairaiden ja fyysisesti sairaiden vanhusten lisäksi myös lasten ja aikuistenkin kanssa leikittäväksi, ihan vaikka kotonakin. Ihan jokainen tähän voi osallistua. 

Tässä aivojumpassa terästeltiin aistejamme. Pengoin vanhempieni mahtavista materiaalivarastoista jos jonkimoista esinetta niin haisteltavaksi, tunnusteltavaksi kuin kuultavaksikin, ja lisäksi muutaman "mikättimen" eli esineen tunnistettavaksi näköaistilla. 

Tuntoaistia hyödynnettiin siten, että mustaan kangaskassiin piilotettua esinettä tunnusteltiin sujauttamalla käsi pussiin pieneksi hetkoseksi ja jokainen sai arvuutella, mikä esine on kyseessä. Tällä kertaa pussista löytyi raakaa makaronia, silkkihuivi, koivun tuohta, kanin turkki, pellavaliina ja käsittelemätöntä lampaan villaa. 

Seuraavaksi suljettiin silmät ja kiersin jokaisen nenällä tuoksuteltavana kuivattua oreganoa, kanelia ja lampaan villaa. 

Korvat saatiin hörölle kuuntelemalla lehmän kelloa, tulitikkuaskin rapinaa ja levyltä soitettua linnun laulua ja soutuveneilyä. 

Mikättimiä löytyi tälle kertaa neljä: trumpetin suukappale, sukkula, niisi ja suuntapiirrin. 

Kamalan paljon enemmänkin olisi ollut hyviä ideoita, mutta tehtävään olisi mennyt tuntikausia. Tehtävä haastaa myös muistia ja kärsivällisyyttä, sillä oma veikkaus täytyy malttaa pitää omana salaisuutenaan hetki, kunnes jokainen ryhmäläinen on saanut aistia vuorollaan. 

Jokaisen esineen jälkeen hetken aikaa muisteltiin, mitä siitä tulee mieleen ja onko esine tuttu jostain. 
- Söitkö makaronia jo lapsuudessasi?
- Oliko oreganoa tai muita mausteita jo nuoruudessasi?
- Oliko teillä lehmiä, oliko niillä tällainen kello kaulassa? 
- Oletko metsästänyt, tuntuiko kanin karva siksi tutulta? 
- Oletko koskaan kirjoittanut rakkausviestejä tuohen palaselle, vai käyttänyt vain nuotiolla tai takassa? 
- Oletko harrastanut tekstiili- tai puutöitä, kun tunnistit nämä työvälineet?