maanantai 27. toukokuuta 2013

Uuden luomista ja vanhan pesua




Tässä taas uusi matto! Setän vaimo kaipasi keittiöön vanhan kuluneen tilalle saman tyyppisen vaalean maton. Mummun repimistä vanhoista kuteista löytyi sopivat ja riittivätkin, ja loimikin oli puissa valmiina, sitä vain piti kaventaa hieman, joten itse paukutteluun ei kulunut kuin pieni tovi. Innokkaasti aloitetun muutaman sentin jälkeen tuli aika asettaa pingotin paikoilleen. Noh, tottakai meidän pidempi versio lyhimmillään yltää 80 sentin levyiseen työhön, ja lyhkäsempi lähtee 70 sentistä, kun tämän leveys vaati 76 senttisen vehkeen! Hätäisesti soittoa Taito shop Maakariin, josta kerrottiin, että kyseisen levyinen pingotin pitäisi tilata, odottaa ja ostaa, mutta onneksi vaihtoehtona oli myös kohtuuhintainen vuokraus! Apuvoimiakin projektiin sain, kun huikkasin pihalla tylsistyvän näköiselle pikkupojalle, tahtooko hän nähdä jännän laitteen. Sehän istahti sohvalle ja kieritteli näppärähkösti kutteita sukkuloille, samalla toteuttaen kyselyikäänsä. 





Äitini ja isompi sellainen keksivät koettaa pestä mattoja painepesurilla. Toimi, joten hyppäsin mukaan seuraavalle kierrokselle. Enon mökillä, joen varrella on hyvä läträtä. Kovalla paineella vettä ruutaten lähtee matoista edelliskertojenkin mäntysuovat. Laituripesussahan vaan heitellään saippuan päälle ämpäreittäin vettä, jonka muka pitäisi ne huuhdella. Tippasevia mattoja ripoteltiin kuivumaan pitkin pihaa, joten saas nähdä löytävätkö noutaessaan kaikki kuivat matot.







torstai 16. toukokuuta 2013

Ryijyjä kesäksi

Edellinen ompelus Marimekko-kankaasta oli hame, ja kankaan nimi Raanu. Pakko oli ostaa myös sen kaveria, Ryijyä, vaikken vielä ollutkaan päättänyt, mitä siitä syntyy. Pari kuukautta sitten tein siitä itselleni toisen Minuuttimekon Surrur-kirjan ohjeella. Yksinkertaisessa mallissa itse hieno kangas pääsee aina näkymään parhaiten, ja hyväksi havaittuun mekkoon kangasta uskaltaa alkaa huoletta leikkomaan. Tästä tein hieman hoikemman version kuin edellisestä

Vappuna törmäsin tyttöön, jolla on harvinaisen erinomainen mekkomaku! Hän ihastui niin mekkooni, että tilasi itselleen saman mallisen. Ja kun puolentoista viikon päästä heitti minulle valitsemansa kankaan, sattui se olemaan juuri sama kuin itselläni -sitä hän ei enää tarkasti muistanutkaan. Vähän eri kohdasta kangasta toki ovat, ja hän halusi juhlavamman, satiinisen niskarusetin omaansa. 





Minun
Hänen

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Mattoja pukkaa


No eihän kulunut aikaakaan, kun tätini ystävätär ihastui edellä mainittuun mattoon, ja tahtoi itsellensäkin uudet matot. Muuta vinkkiä en saanut tilaajalta, kuin mitat (80 cm x 250 cm), parit kankaat revittäväksi ja vihjeen haalean mintunvihreistä keittiönkaapeista. Ainahan se vähän jännittää alkaa paukuttaa yli 5 metriä mattoja, kun ei ole aavistustakaan paikasta mihin ne valmiina sijoittuu. Joitakin suuntaa-antavia revittäviä kankaita siis sain hältäkin, ja loput räsyt löytyi valmiina kaapista. Esimerkiksi päissä oleva lila kude on peräisin Marimekon pussilakanasta. Pikkaisen meinasi kirpasta repästä, mutta oli se sen verran laho että ansaitsi jo eläköityä maton muodossa. 




Aina on hauskaa nähdä tekeleensä niiden tulevassa kodissa. Nämä passasivat täydellisesti keittiöön ja eteiseen, jotka yhdistyvät pitkäksi tilaksi niin, että matot näkee pöydän äärestä kivasti jonossa samalla silmäyksellä. "Nehän ovat kuin tänne tehdyt!" on paras kommentti mitä voi saada, koska niinhän ne ovatkin!



torstai 2. toukokuuta 2013

Kehrä


Tämä kehräävä karvakaveri se jaksaa meitä ilahduttaa jo kolmatta vuotta.

 Kehrä on ihana, kaunis, pöliä, hellä, vaativa, hoksaava, seurallinen ja kummallinen. Eihän sen parempaa seuralaista ja viihdeohjelmaa voi toivoa! 







Kehrä rupiaa leikkimään, ja leikkii ihan ihmisten leikkejä. Piilosilla ja hippaa ollaan joka päivä. Tunneleita rakennetaan ja sieltä vaanitaan.

  Kehrä on niin kaunis, että sitä jää tuijottelemaan ja unohtaa, mitä oli tekemässä. 



Kehrä rakastaa sitä, kun kaupasta tuodaan viinirypäleitä. Viis niistä hedelmistä, se oksa on maailman paras leikkikalu. Siitä ihan hullaantuu! 


Kehrä on nii pöliä, että on pakko naurahtaa vaikka kuin potuttais. Se kipittää myös mielellään vessaan mukaan, että voi rapsuttaa istuskellessa ja toimii virallisena valvojana, ettei huku kasvoja pestessä. 


Kehrä huutaa huomiota ja sille huuetaan takasi ja käydään kärkkäitä keskusteluja. 
Mutta kun Kehrä hyppää sohvalle viereen, pistää tassun käden päälle ja sanoo "mau", tiedetään että nyt on unohdettu jotain. Joko kello on tasan 15.00 tai 21.00. 


Kehrä menee iltapalan jälkeen vaatehyllylle nukkumaan, mutta jos ei kohta tulla perässä makkariin, tulee se hakemaan. Kehrä herättelee aamulla, kehräämällä tottakai. Vähän ehkä tamppaa selkähierontaa ja tökkää nokkaan. Jos ei auta, käpertyy takas jalkoihin nukkumaan ja koittaa kohta uudestaan. 


Kehrä tykkää linnuista ulkona ja useimmista TV-ohjelmista. Niitä se juoksee kyttäämään ja säksättää niille. Me säksätetään tukijoukkoina. Joskus ei osaa päättää, seuraisko ulkomaailmaa vai telkkaria. 

Kun valikoin tähän näitä viimeisimpiä kuvia, tuli Kehrä kiertämään kehräten hullun lailla. Vähän paineli nappuloita ja koitti auttaa valikoinnissa. Tiesi että siitä puhutaan. 

Tissejä mekossa ja lusikoita korvissa







Pitkästä aikaa löytyi kirpparilta superkiva mekko! Voipi johtua toki siitä, ettei ole kirppareita tullu koluttua kovin kiivaasti lähiaikoina. Tämä oli yhtä ekstempore käynti kuin ostoskin. Niskassa lukee tiedot Martinette (made in Sweden) muttei ainakaan googlettamalla löydy mitään tietoa moisesta vaatemerkistä. Elikkä voin uskotella itselleni sen olevan suoraan 70-luvulta! Materiaali on hauskaa, ohutta, suhisevaa tuulipukukangasta.

Pituus on vähän hankalahko, joten tuunailin vähän (kuvien oton jälkeen) ujuttamalla ohuen kuminauhan helman valmiiseen käänteeseen, joten pituutta voi säädellä. Todennäköisimmin tulee pidettyä tuota pussihelmaista tunikamallia vyön kera. Käytännöllisyys tosin kostautuu, sillä silloin valitettavasti helmassa sijaitseva, selvimmin erottuva naishahmo piiloutuu. 



Pakko tässä näyttää myös taitavan äitini luomuksia. Kahden päivän hopealusikkakorukurssilla hän muun muassa väänsi minulle makeet korvikset pappani, eli äidin isän, lahjalusikoista (ilmeisesti 50-v lahjaksi saadut). Ensin aprikoitiin, raskiiko lusikoita uhrata askarteluun, mutta todettiin että näin ne pääsevät paremmin esille ja muistuttamaan papasta, kuin mummun ylähyllyllä pölyttyen. 


Niijja ainiin, samalla kuvia penkoessa hoksasin tehneeni jossain välissä tällaisetkin.