Ruissämpylöitä ja välipalakeksejä

Ostan kaupasta todella harvoin vaaleaa leipää, mutta aina kun leivon itse, on helpointa pyöräyttää aina herkullinen vehnäleipä. Eräänä päivänä kuitenkin innostuin kokeilemaan rukiisempaa versiota, johon otin nettiresepteistä hieman suuntaa mutta lopulta heitin aineet suurinpiirtein omasta päästäni. Epäilytti, mutta hyvää tuli!

Kuusi ruissämpylää 

1 pussi kuivahiivaa

3 dl lämmintä vettä

4 dl ruisjauhoja 

2 dl vehnäjauhoja

Loraus (vaikkapa n. 2 rkl) maapähkinäöljyä tai muuta öljyä

Loraus siirappia

Hyppysellinen suolaa

Kohotin taikinaa noin parituntia. Vaivaamiseen ja sämpylöiksi pyörittelyyn tarvitsin aika reilusti vehnäjauhoja, koska taikina oli todella tahmeaa. Kohotin palleroita pellillä vielä tovin, sivelin vedellä ja paistoin uunissa 225-asteessa noin 10-15min. Muovipussissa säilytettyinä pysyivät pehmoisina eivätkä olleet liian raskaita.

Sämpylät sopivat hyvin edellispäivän  broilerin jäämistöjen innoittaman salaatin kera. 

Viikonloppuna oli taas taiji-leiri, joka järjestettiin tällä kertaa Seinäjoella. Hurjan kiva ja tapahtumatäytteinen taiji-vuosi on kyllä ollut, sillä tämä oli tälle vuodelle jo kuudes leiri jolle osallistuin! Leirielämä on tunnetusti enemmänkin syömistä kuin rankkaa treeniä, ja yksi tärkeimmistä asioista onkin muistaa leirikeksit. Yleensä ostamme samoja, hyväksi havaittuja välipalakeksejä, mutta tällä kertaa intouduin leipomaan ne itse. Kaurakeksien tekoon kun ei mene kuin vartti ja niihin saa upotettua mitä lystää. Tällä kertaa syntyi seuraavanlainen resepti.

Välipalakeksit 12 kpl

50 g sulatettua voita

loraus oliiviöljyä

2 dl kaurahiutaleita

1 rkl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

½ dl sokeria 

1 kananmuna

Kourallinen auringonkukansiemeniä ja toinen mokoma mantelirouhetta.

Rusinoita unohdin lisätä, mutta ehkä ensikerralla. Kaikki vaan huolettomasti sekaisin, ruokalusikalla myökyiksi pellille (tarpeeksi kauas toisistaan) ja paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 10-12 minuuttia.  Sokerin olisin jättänyt ehkä vieläkin vähemmäksi, ellen olisi tehnyt näitä nimenomaan urheiluvälipalaksi. Just ja just maltoin jättää muutaman leirillekin.

Lammas-olutcurry ja vehnäolutjäätelö

Olusien maisteluun hurahtanut ja minutkin lievästi hurauttanut mieheni osti jokunen aika sitten Paul Mercurion Olutkeittokirjan. Alussa vinkkaillaan kivoja pikku purtavia oluiden seurana nautittaviksi, ja loppukirjan resepteissä käytetään itse juomaa mukana. Kätevästi joka reseptin kohdalle on lisätty Olutvinkki-palsta, jossa vinkataan vaihtoehtoisista oluista, joita helposti suomalaisestakin kaupasta tai vähintään Alkosta löytyy. 

Pääruoista en kovin montaa itseäni innostavaa ohjetta ole löytänyt, mutta ensimmäisenä maisteltiin tätä lammas-olutcurrya, johon valitsimme viidestä suositellusta belgityylisestä alesta Luostari Dubbelin. Ihan kaikkia aineita en kaupasta löytänyt, mutta aivan makoisaa syntyi silti. Tosin kävi taas kerran niin, että tein ruokaa liian pitkään ja huolella, jonka jälkeen itselläni ei ollut enää ruokahalua, eikä omatekemästä ruoasta osaa nauttia samalla tavalla kuin toisen. 

Vaikka olenkin enemmän ruoanlaittaja kuin jälkiruokien väsääjä, ihastuin hurjasti kyseisen kirjan jälkkäriosioon, josta täytynee kokeilla ainakin melkein kaikkea. Aloitin vehnäolutjäätelöstä, johon käytin ekan kuvan Hoegaardenia. En ole ennen jäätelöä kokeillut tehdä enkä siis jäätelökonetta omista, mutta tämä oli hurjan helppoa ja hyvää -en kylläkään olutta siinä maista. 

Vehnäolutjäätelö (1 litra)

Keitä 2½ dl belgityylistä vehnäolutta kattilassa niin, että se haihtuu ja jäljelle jää noin 3/4 dl. Lisää 1 1/4 dl maitoa, 1 3/4 dl hienoasokeria, 1 vatkattu kananmuna sekä 5 dl kuohukermaa. Lämmitä kevyesti ja sekoita kunnes sokeri on sulanut. Siirrä seos laakeaan astiaan pakastimeen. Möyhennä massaa silloin tällöin haarukalla kun se on alkanut pakastua ja lopulta tasaisesti jähmettynyt.  

Ensi kerralla ehkä pyöräytän kaveriksi vielä karamellisoidut olutbanaanit tai appelsiini-olutsiirapin. Tällä kertaa nautin jätskistä mansikoiden kera. 

Lokakuun lämmikkeet

Kokkailuinnostuspäiviä on sattunut lähiaikoina entistä useammin. Vaan niinhän siinä ruukaa käydä, kun innostuu kerran. Eräänä viikonloppuna selasin läpi koko Kauhaa ja rakkautta -ruokablogin, josta poimin muun muassa seuraavanlaiset suolaiset herkut. 

Parsakaali -tomaattipiiras syntyi näppärästi sunnuntai-iltapalaksi. 

Kesäkurpitsa-fetasalaatti oli niin hyvää, että tein sitä heti seuraavana päivänä toisenkin satsin. Lisäsin sekaan vielä paahdettuja pinjansiemeniä sekä pellavansiemeniä. Olin jo tovin miettinyt, kuinka kiva olisi tehdä lättyjä ruuaksi useamminkin, täytettyinä taikka lisukkeena, jos eivät olisi pelkkää vehnäjauhoa. Onneksi törmäsin tähän rahkalettuohjeeseen, josta sovelsin pinaattilättyohjeen. Sokereiden sijaan lisäsin muistaakseni ainakin pussillisen pakastepinaattia, suolaa ja muskottipähkinää. 

Ekan kuvan leipiin löytyi ohje serkkutytön blogista, Vaikkakin hieman piti oikaista ohjeen kohotusaikoja ylläribrunssikutsun takia. 

Pikahame ja vuoden vanttuut

Sanna Annukan uudet kuosit valloittivat minut ja innostuin ompelemaan nopeimman mahdollisen hameen Raanu-kankaasta. Hulpioreunat yhteen, alareunan käänne ja yläreunaan kuminauhakuja -ei upea kangas sen kummempia vaadikaan. 

Vaalinvalvojaisten aikana sain jopa aikaiseksi neuloa peukalot alulapasiin, jotka aloitin muistaakseni vuosi sitten ohuesta Dropsin alpakkalangasta. Keltainen loppui kesken, ja vaikka itseasiassa tuosta oranssisormisesta tulikin hauskempi, en todellakaan ala enää purkamaan keltaista lapasta -niin sietämätöntä kakkosen puikoilla tikuttamista tuo oli. Ja tosiaan alulapasiksi nämä kuitenkin tulevat eivätkä mihinkään näy. 

Kokeilin neuloa myös turbaanimyssyä, jota pitää vielä ehkä hieman fiksailla. Järkevää kuvaa siitä ei saa millään ihmeellisen muotonsa takia. Ohje kuitenkin toimii, siitä ehkä myöhemmin lisää jos aikaiseksi saan. 

Taas takkeja

Huhuu, elossa ollaan eikä hukuttu loppumattomaan sateeseen! Olen vain muuttunut tylsäksi työntekijäksi, joka hermostuneesti odottaa syksyn viipyvää neulomisvimmaansa. Yritin virkata taas ympyrämattoa ja taas kuteet loppuivat kesken ja oli muutenkin liian paksua, joten purin ja tein vessaan ihme korisysteemin joka ei toimi sekään. Siinä syksyn käsityöihmeet, wuuhuu... 

Taivaan vesi ei tunnu loppuvan koskaan. Toki se kuuluu syksyyn eikä siinä mitään, mutta ihmetyttää vain. Onneksi on kesällä hankkimani aina yhtä aurinkoinen supersadetakki. Keksin, että keväällä ompelemani takki on täydellinen vuoritakki sille, notta nyt tarkeneekin vieläpä.  Huomasin, kuinka takin taskutkin on suunniteltu niin täydellisesti, että sinne uskaltaa laittaa jopa älypuhelimen huolen häivättä. Täydellisestä taskusta löytyi muinainen Valintatalon kuitti vuodelta -83. 

Jäi sitten keväällä raportoimatta, että hurautin päällysvaatekurssilla koulussa myös toisen takin kun aikaa kerta jäi. Äitin yläkaapista pengoin vanhan patjanpääliskankaan, jonka pesinkin turhaan, sillä vanhat läikät olivat tarttuneet jäädäkseen. Kaavojen tälläilyyn meni tovi läiskiä kierrellessä. Vanhemmat opettajat tunnistivat heti patjakankaaksi, mutta luulempa ettei nuorempi väestö sitä huomaa, ja hälläkö väliä vaikka patja päällä kulkisinkin, ompahan tukeva materiaali! Vuorikangas löytyi kaupan palakopasta ja napit koulun varastosta, eli halavalla sain. Opin hurjasti ja vaikka minkälaisia niksejä, kuten napinläpikoneen käytön (sekä sen lankojen vaihdon, perusteellisesti), kauluksen, taskujen sekä vuorin ompelun niksit. Kaavat olivat itseasiassa samat kuin tuossa vihreässä takissa, mutta  lopputulos niin erilainen kuin olla ja voi. Hieman liian iso tämä itselleni on, enkä ole käyttänyt puolen vuoden aikana kuin kerran pari. 

Broilerihalloumirisotto

Tuli tehtyä sen verran maukasta ja helppotekoista söpöskää, jolle jopa voi kehittää reseptintynkää, että päätin sen kirjoittaa ylös. 

Kuullota isolla paistinpannulla öljyssä, pienen pieniksi kuutioituina

- Pieni sipuli

- Puolikas kesäkurpitsa

- Valkosipulinkynsi 

- 1 pkt (200g) Halloum-juustoa

- 250g broileria

Heitä sekaan hieman 

-Sitruunapippuria

- Jauhettua muskottipähkinää

- Inkiväärijauhetta 

(Suolaa ei tarvihe lisätä missään vaiheessa, koska halloum.)

Kanan paistuttua lisää

- n. 6 dl vettä

- n. 1 dl ohraa

- n. 2 dl riisiä

Keittele kypsäksi vartin ajan ja lisää silputtua ruohosipulia. 

Paremman omatunnon halutessasi korvaa riisi kokonaan ohralla, ja broileri vaikkapa jollain epälihatuotteella. Väriä voisi lisätä vaikka punaisella paprikalla, sillä onhan tuo aika aneemisen näköistä. Neljä soppelia annosta riitti tästä, ja toimi myös mikrotettuna seuraavana päivänä. 

23.

Aika usein on sievä sää 7.8. koska on syntymäpäiväni, mutta tällä kertaa sitten ei, vaan tuiversi sekä satoi. Mutta eipä ollut suunnitelmiakaan, muuta kuin istua turvassa lämpimässä kantapaikassa ja katsoa josko lähimmäisiä näkyisi. Näkyihän, mieheni lisäksi muutama lempparityttö. 

Niin, pitihän sitä tankata että jaksaa istua, ja kantapaikkamme sattuvat olemaan toistensa naapureita. Vuohenjuusto bruchetta salaatilla kera Mikkellerin oluen.  

Mikäs sen parempi lahja, kuin pienessä paperinyytissä tarjoiltu pieni, itsetekemä korvapuusti. Aivan hyvin sopi mojiton kyytiläiseksi. 

Luvassa liekkejä. 

Uusinta Novita-lehteä selaillessa ihastuin lasten pandaneuletunikaan. No äiskähän se semmoisen tekasi synttäriksi, toiveestani lyhempänä mallina. Elokuu on lempparikuuni, ja aivan ehdottomasti vielä loppukesää eikä suinkaan syksyä. Tänään kyllä piti antaa periksi ja pistää syksyisesti ensimmäistä kertaa neule päälle, ehkä se sitten onkin alkusyys... 

Kirgiisiä ja Kippistä

 Pitkästä aikaa jouti ystävättären kans kirpparille. Vaikka paikka on suuri, ostokseni jäivät kunniakkaasti yhteen kangaspalaan. Kyseessä ei sentään ole mikä tahansa riepu, vaan Marimekon pellavaa Maija Isolan Kirgiisi-kuosilla. Keskeltä kuviota on toinen laita menty leikkaamaan, mutta ei haittaa, 9 euron väärti oli silti. Heti kotiin kerittyäni hujautin kankaasta itselleni tunikan, ja loppukankaasta riittää vielä huiviksi. Pellavaisia asioita olenkin metsästellyt, ja nimenomaan pellavahuivista olen haaveillut tässä jo tovin. 

Enitenhän rakastan Louekarin kuoseja, ja eritoten tätä Kippistä olen ihastellut. Puuvilla-pellavaista metrikangasta ostin pakalta sen verran, että sain pari pyyheliinaa keittiöön, vihdoin! Sekä tunikassa että liinoissa on tottakai hulpioreunan tekstit jätetty mahdollisimman komeasti näkyviin, ja huivipalakin sattuu olemaan kätevästi tekstikohdasta, eikä vaadi kuin reunojen huolittelun. 

Ruokaa ilman reseptejä

Minulla on onkelma. Nähkääs, olen kokannut ja syönytkin tänä kesänä jotain. Itseasiassa aika maukkaita ja mukavia ja kauniitakin ruoka-annoksia. Sinäänsä siinä ei ole mitään pulmallista, mutta kun tahtoisi leikkiä kunnon bloggaajaa, joka kerskuu hyvillä ruuillaan ja jakaa maukkaita reseptejään, vaan kun mihinkään näistä en osaa minkäänlaisia ohjeistuksia kirjata. Siispä, lesoilen nyt pelkillä kuvilla, ja jos vesi herahtaa kielelle, kutsun mielelläni rakkahat syömään, jos enää kykenen samaa valmistamaan, taikka yritän kuvailla tapahtumaa suuntaa antavasti siten, että ehkä itsekin voi pyrkiä halutessaan samaan. 

Kesämatot

Tilauksesta toteutin muutaman maton, pari pienempää puolitoista metristä ja toiset pari pidempää. Kesämattoprojektia ruvettiin mietiskelemään jo vuoden vaihteen paikkeilla "jos ne vaikka tuohon huhtikuulle sais" ja, no, viikko sitten palautin viimeisen. Ihanasti vanhaa tunnelmaa säilyttäen täysin remontoitu omakotitalo kaipasi perinteisiä, valoisia ja sopivan värikkäitä kesämattoja keittiö-/ruokailutilaansa, mutta ihanasti ne sopivat myös muihin huoneisiin ja saavat etsiä paikkaansa rauhassa. 

Kokkausnurkan pienessä matossa jätettiin käytännön syistä valkoinen vähemmistöön. Valkoisin pikkumatto oli ensimmäinen "kokeilumatto" joka toki sekin päätyi käyttöön. 

Kuteena käytin ontelokudetta, tosin turkoosit raidat ovat ohutta trikoota, sillä emme voineet vastustaa sen sävyä, vaikkei samaa materiaalia olekaan. Sidoksena toimi palttina, enkä siinäkään malttanut pysytellä, vaan lisäsin pientä pallurakuviota parilla kuviopolkusella.