Tällä viikolla sitten kutasin ikat-loimen, ja siitähän tuli vallan ihana villashaali! Pidän siitä kovin. Hieman hassun mallinenhan se kyllä on (n. 76x200cm) -aika iso hartiahuiviksi ja kapea peitteeksi - mutta samapa tuo, kun lämmittää kuitenkin hyvin. Hirveällä hopulla sen tein, että saan sitä väläyttää äitille syntymäpäivänään, mutta hänpä onkin Teneriffalla jumissa, kun tulivuori toisella puolen maalimaa uhoaa. Vielä siitä puuttuu vähän solmujen viimeistelyä, kun perjantaina taas opettaja hääsi pois koulusta enkä voinut sitä tehdä loppuun. Kokeilin tuollaista eräänlaista fransumaista ristikkosolmiamista, ja tuli kyllä nättiä. Olisi hauska opetella ihan oikeasti solmeilemaan fransuja, vaan pelkään kyllä, että se menee sen minun näpräämisensitokynnykseni ylitse.Viime viikolla taas värjäiltiin, ja kun olin jo kaikki pakolliset tehnyt, sain tehdä omia juttuja. Parille pikkutytölle ja itselleni värjäsin valkoiset paidat ensin keltaisella, jonka jälkeen sidoin niihin palluroita ja värjäsin toiseen kertaan punaisella, jolloin syntyi oransseja paitoja keltaisilla palluroilla. Valitettavasti unohdin ottaa paidoista kuvat, mutta lisään todistusaineistoa kansioon jahka saan kuvattua. Nytpä taitaa olla tälle keväälle koulussa enää yksi poimintatyö tehtävänä, sekin 30x30 taulu, joten siinäkään ei kauaa nokka tuhise. Saa nähdä, mitä opettajat keksii lisätöiksi, vai saako alkaa kesälomalle!
Hups eipäs ole tullut raapusteltua. Pahoitteluni! Johtunee siitä, etten ole juur mitään saanut aikaisseksi. Ootas, paitsi yhden liinan kutonu, kaulahuivin.... mitähän vielä! Katkenneiden loimilankojen kirous tosiaan ei onneksi jatkunut alkua pidemmälle. Lankojen korjausten jälkeen aloitin vasta varsinaisen pellavaliinan kutomisen, eikä sen aikana katkennut enää yhtään lankaa. Ei siitä aivan niin täydellinen tullut, kuin mitä toivoin ja suunnittelin, kun oikeita lankoja ei ollut saatavilla, ja ohuen, harvan pellavan kutominen oli välillä haastavaa, ja tuntui että reunat olivat yhtä siksakkia. Mutta eiköhän se myymälässä ostajansa tapaa. Äitillekin raahattiin kangaspuut liiteristä hämähäkinseittien alta ja pistettiin pystöön. Nyt suunnittelemaan, mitä tehtäisiin ensin! Olen haaveillut ihan kunnon maton tekemisestä, nyt kun on räsymatolla harjoitellut. Sidoskin on jo aikaa sitten päätetty. Puut on vaan valitettavasti nelivartiset, joten pitää miettiä, riittääkö ne meidän suunnitelmiin vai pitääkö ostaa lisää varsia, jotta saa monimutkaisempia sidoksia. Eiköhän näillä alkuun päästä.
Jokin aika sitten löysin keittiöömme aivan täydellisen hylly-lipaston! Vihreä, vanha, kulunut, toimiva ja sopivan kokoinen. Kirpputoriltahan se lähti 45 euron hintaan. Se vain sai odotella hetkisen, kunnes jaksoin täytellä sen hyllyjä ja tänään raskin vihdoin ostaa muutaman lasipurnukan. Kirppariltahan sinne löytyi pari juuri sellaista purnukkaa, mitä halusinkin. Kaksi isoa ja yksi mini hintaan 4,50e! Vielä jos tuurilla löytyisi samanlaisia, tai sitten pitää raskia ostaa kaupasta. Nyt puuttuu keittiöstä enää jonkinlainen verho, niin on ihan täydellinen paikka se! Nyt siis, kun on jo ihanasti kevättä rinnassa ja ilmassa ja jokapaikassa, sain vihdoin kaulahuivin miehelleni valmiiksi. Neuloin sen Novitan Anni-langasta (puoliksi villaa), ja siitä tuli mukavan paksu ja oikein muhkea, vaikkakaan ei kovin pitkä. Tarkeneepahan kesän! Äitin kaapista löysin kauniin, mummun aikoinaan neuloman, valkoisen villapaidan, jota nyt yritän tareta käyttää takin asemesta näillä muutaman lämpöasteen keleillä. Keväällä tahtoo aina pukea kaikenlaista uutta päällensä, kun on puoli vuotta homehtunut samoissa kaksissa kengissä ja kolmessa takissa. Hameet saa pitkästä aikaa tuulettua, ja kohta kuuluu taas kopina, kun Jenni lähestyy!
